Ruska on välillä rekisterinimensä (Standard-Bearer Ragamuffin) veroinen resupekka. Se on todellinen luonnonlapsi ja kekseliäs nuori viikari. Ikää Ruskalla on kahdeksan vuotta (s.1.6.1999), ja luonnetta sitäkin enemmän.

Ruskan ehkä liiallinenkin uteliaisuus tuottaa joskus emännälle harmaita hiuksia. Lukitut ovet eivät ole Ruskalle este, eivät välttämättä edes takalukitut. Poika tunkee päänsä mihin ikinä sen vain saa tungettua, kaikenlaiset kolot, kassit ja pussit kiinnostavat suunnattomasti. Jokunen kerta Ruskan on nähty kulkevan heiluriroskiksen kansi päässään, joskus taas kuivunutta uretaania kuonokarvat valkoisenaan. Aivan pienenä poikana se tippui kellariimme ja seisoi sitten perunalaarissa aivan hiljaa. Se on myös onnistunut lukitsemaan itsensä asuntovaunun vessaan ja monet kerrat jäänyt vangiksi autotalliin tai aittaan.

Luonteeltaan Ruska ei ehkä ole älykäs, mutta kekseliäs kylläkin, kuten edellä mainittu osoittaa. Sillä on myös nopeammat hoksottimet kuin isoveljellään, jolla on hieman "pitkät piuhat". Ruska on myös kiltti ja ystävällinen koira, joskaan ei aivan yhtä hulluna tuntemattomiin kuin Nuusku-veljensä.

Näyttelyihin Ruska ei pääse, koska se oli kivesvikainen. Pari vuotta siten Ruska leikattiin ja sekös herran ennestään mahtavaa ruokahalua lisäsi. ”Mikään rangaistus ei ole niin paha, etteikö sitä ruuan vuoksi kärsisi”, on ruokavaras-Ruskan motto. Tähän päivään mennessä ei ole löytynyt ruokalajia, joka ei Ruskalle kelpaisi. Kokeiltu on jalopenosta sitruunaan.

Uiminen on yksi Ruskan intohimoista. Poika näyttää nauttivan kuntouinnista, sillä se polskuttaa jokea vastavirtaan pitkiä matkoja. Ihmisten "pelastaminen" vedestä on myös yksi Ruskan elämäntehtävistä. Kaksijalkaiset kun eivät Ruskan mielestä osaa uida kovin kummoisesti ja ovat jatkuvasti vaarassa hukkua…

Ruska myös rakastaa kaikenlaisten kalikoitten ja kepakkojen kantamista. Mitä isompi rotakka suussa, sen parempi. Lintumetsällä Ruska on käynyt pari kertaa, tosin lähinnä turistina. Metsälinnustuksessa Ruskalla on kuitenkin yksi kunniakas onnistunut riistatyö haavoittuneelle, mutta lentokykyiselle teerelle. Ei siis turha koira metsälläkään, vaikka pitemmällä reissulla hakuluovi muuttuu ohjaajan perässä taapertamiseksi. Mainittakoon, että Ruska on laumamme ”vapaan kasvatuksen” saanut lapsi, joten syy lienee lähinnä omistajassa.